Ho Chi Min ja Long Hai

Cat Balta siirryimme lämmittelemään loppu loman ajaksi Etelä-Vietnamiin Ho Chi Minh Cityyn (Saigon) ja Long Haihin.

Saigonissa kävimme tutustumassa Cu Chi tunneleihin. Saimme oikein kunnon oppaan mukaan, lempinimeltään "John Wayne". Matka tunneleille kesti pari tuntia. Matkalla pysähdyimme myymälään, jossa Vietnamin sodan aikana loukkaantuneet ihmiset tekivät käsitöitä. Ostimme kalastajataulun, joka oli valmistettu kananmunan kuorista ja maalattu sekä pinnoitettu. Myymälässä oli paljon erilaisia käsitöitä ja olihan ne hienon näköisiä.
Cu Chi tunnelit on rakennettu Vietnamin sodan aikana puolustusjärjestelmäksi. Cu Chissa on 250 kilometriä tunneleita, joita amerikkalaiset sotilaat eivät olleet löytäneet. Pääsimme ryömimään tunneleihin, jotka oli valaistu ja hieman isonpia kuin normaalisti. Jos siellä ei olisi ollut valoja, olisi kyllä pieni ahdistus voinut iskeä päälle. Tälläiset tunnelit ei ole tehty länsimaalaisille, aikamoisia sissejä nämä vietnamilaiset.
Samalla näimme millaisia ansoja he olivat käyttäneet. Melkoisia virityksiä oli rakennettu maahan. Kun astui ansaan, tippui jonkinlaiseen piikkiviritykseen ja sitten oli varma vammautuminen tai kuolema.
Mahdollisuus oli myös käydä ampumassa. Aseita oli pistoolista kertasinkoon, suisituin ase oli AK-47. Sen verran oli luotien hinnat korkeat, että jäi ampumiset tekemättä.

Illalla lähdimme tutustumaan Saigonin keskustaan, tai osaan siitä. Tarkoitus oli mennä Chinatowniin, mutta jostain syystä taksikuski ei oikein ymmärtänyt meitä ja vei väärälle marketille. Luulimme koko ajan että ollaan oikeassa paikassa, mutta kun ruvettiin suunnitelemaan takaisin menoa, huomasimme olevan aivan kävelymatkan pääsä hotellista. Mutta hyvät markkinakadut oli täälläkin ja ostoksia tuli tehtyä. Ikinä ei voi olla varma mihin päätyy, vaikka taksikuskit nyökyttelisi päätä ja sanoisivat tietävän paikan.

Saigonista siirryttiin vielä kolmeksi päiväksi Long Haihin, joka sijaitsee parin tunnin ajomatkan päässä Saigonista merenrannalla. Vielä oli päästävä hieman makoilemaan rannalle.
Bussilla Long Haihin, siellä yritettiin saada taksia ja löytää joku joka puhuu englantia. Onneksi kadulla olevasta puhelinliikkeestä tuli tyttö auttamaan meitä. Hotelli olikin kymmenen kilometrin päässä bussiasemalta ja taksia ei kuulemma ollut helppo saada, joten meille tarjottiin skootteritaksia. Jotenkin ajatus rinkka selässä ja reppu yhdessä kädessä skootterin kyydissä ei houkutellut, oli tullut nähtyä aika monta läheltäpititilannetta. Mutta ei auttanut kuin hypätä kyytiin ja toivoa että päästään perille. Matka meni yllättävän hyvin, hotelli sijaitsi rauhallisella alueella ja liikennettä oli vähän.
Veimme tavarat huoneeseen ja päätimme lähteä kävelemään läheiseen kylään. Nähtävästi kylässä ei ollut paljon länsimaalaisia käynyt, koska olimme selkeästi nähtävyys. Ihmiset tuijotteli meitä ja näytteli lapsille että tuolla menee ulkomaalaisia, mutta hyvin ystävällisessä hengessä.
Takaisin palattua hotelliin, saimme kutsun hotellin henkilökunnan juhliin. Olimme hotellin ainoat asiakkaat. Juhliin mentiin ja viihdyttiin. Tarjolla oli paikallista riisiviinaa hunajalla maustettuna, olutta ja pientä naposteltavaa sekä tietenkin karaokea. Kimmohan joutui laulamaan, koska olisihan se ollut epäkohteliasta kieltäytyä. Ei se suorituksen laatu vaan osallistuminen oli tärkeintä. Hauskaa oli.

Seuraavana päivänä pääsimme hotellin johtajan kanssa tutustumaan Minh Dam vuorelle. Vuorella oli luolia, jossa joka luolalla oli oma tehtävänsä. Oli kapteenin-, lääkärin-, keittiö-, ruokailu-, lepoluolia ym. Naisille oli ihan oma luola myös. Se oli kyllä huomattavasti pienempi kuin muut, mutta on majoittanut kymmenkunta naista kerrallaan. Todella jännän oloisia paikkoja ja sisäänmenot luoliin oli pieniä reikiä, mutta sisällä luolassa oli tilaa yllättävän paljon. Useimmat olivat todella syviä, ilman taskulappua ei nähnyt mihin pudotus loppuu. Maisemat oli myös hienot vuorelta taas kerran. Paluumatkalla nähtiin sattumalta muutama temppelialueella asuva apina. Niitä ei kuulemma kovin usein näe siellä.
Iltapäivä vietettiin rannalla loikoillen. Tuuli sen verran lujaa, että rannalle oli nostettu musta lippukin salkoon niin uimaan ei uskaltanut mennä.

Viimeisenä päivänä lähdimme naapuri kaupunkiin Vung Tauhun. Vietettiin leppoisa päivä kävellen ja ihmetellen paikallisten puuhasteluja. Hieman pääsi myös suuntavaisto pettämään, kun olimme menossa takaisin noutopaikalle. Onneksi erään hotellin henkilökunta auttoi meidät takaisin reitille. Kaupunki ei ollutkaan niin pieni, mitä oltiin luultu. Tulipahan nähtyä vähän enemmän kaupunkia. Ja samalla nähtiin kaupungin päänähtävyydet: vuoren päällä olevat majakka sekä iso jeesus patsas.

Näin se melkein neljä kuukautta meni. Aika kului todella nopeasti, ei oikein edes ymmärrä että nyt pitää palata. Kirjoitamme ainakin vielä yhden blogin tämän jälkeen, ennen kuin päätämme raportoinnin.
Nyt odottelemme Ho Chi Minhin lentokentällä koneen lähtöä ja kotiin paluuta. Tuomme samalla talven sinne ;)

Saigon.

Käsityöpaja.

John Wayne.

Luukku tunneliin/Tarkkailu luukku.

Luukku avattu.

Ansa.

Ansa.

Tunneliin.

Lähikylä.

Minh Dam luolat.

Apina.

Rantaa.

Rantaa.

Kukko kauppias.

Vung Tau.

Karate tunti menossa.

Kulttuuria Hanoissa ja seikkailua Cat balla

Reissumme viimeinen kohde ennen kotiinpaluuta on Vietnam. Lähdimme joulunvieton jälkeen Kuala Lumpurista kohti Hanoita. Hanoissa vietimme muutaman päivän katsellen museoita ja teatteria. Uudenvuoden viettoon oli varattu majoitus Cat Ba saarelta.

Hanoissa majoituksemme oli varattu Old quarterista, joka on Hanoin vanha kaupunki. Tällä alueella sijaitsi paljon kauppoja ja ravintoloita. Lähdimme heti testaamaan paikallista herkkua, Pho keittoa. Keitto pitää sisällään nuudelia, kasviksia ja jos haluaa niin lihaa/kanaa. Keiton liemi on tässä se herkullisin osa, sitä on yleensä yön yli keitetty ja annettu maustua. No ensimmäinen kerta ei tuottanut tulosta. Emme tainneet ihan ymmärtää ruokalistaa, mutta saimme kyllä nuudelia ilman keittoa. Hyvää oli silti. Keitto jäi nyt seuraavaan päivään. Old quarterin keskustassa oli pieni järvi, Han Kiem Järven ympäri meni kävely tie, jossa paikalliset lenkkeilivät ja opiskelijat tulivat opettelemaan englanninkielen taitoa juttelemalla turisteille. Pysähdyimme  hetkeksi istuskelemaan rannalle ja samantien oli yksi opiskelija juttelemassa meille. Hetken päästä ympärillä oli viitisen opiskelijaa ja tässä vaiheessa päätimme jatkaa matkaa, muuten olisimme olleet koko illan jumissa rannalla.

Seuraavana päivänä oli vuorossa housujen osto. Keli Hanoissa oli sen verran viileä, että tarvittiin lisä vaatetusta. Päivällä lämpötila lähenteli +23 astetta ja illalla lämpötila putosi noin +10 asteeseen. Tuntui todella viileältä, kun oli tottunut noin +30 asteeseen. Hetken kierreltyä löytyi Kimmolle hyvän näköiset housut. Myyjä oli kuitenkin sitä mieltä, että ne oli liian pienet ja hän vain tokaisi: "too small" ja hätisteli meidät ulos kaupasta. Ei muuta kuin seuraavaan kauppaan ja palvelua löytyi. Sovituskoppina toimi kaupan sisätila, johon vedettiin vain verho käytävälle. Muu henkilökunta oli toisellapuolella verhoa ja Kimmo sekä kaupan vanha rouva jäi "sovituskopin puolelle". Siinä rouva katseli kun vaihdettiin ja sovitettiin housuja. Sopivat löytyi ja kaupat tehtiin.
Illalla Hanoihin saapui myös retkikuntaamme kaksi uutta jäsentä: Tommi ja Teea tuli viettämään uuttavuotta meidän kanssa. Lähdimme porukalla kokeilemaan Pho keittoa. herkullista oli.

Sitten olikin vuorossa kulttuuripäivä. Aamupäivällä lähdimme tutustumaan Ho Chi Minhin mausoleumiin, museoon ja sotamuseoon. Mauseolumissa Ho Chi Minh makasi tarkasti vartioidussa lasikopissa, josta käveltiin jonossa nopeasti ohi. Seuraavaksi pääsimme katsomaan hänen asuintaloaan ja museon. Ho Chi Minh on tunnetuin Vietnamin itsenäisyystaistelija ja sodan jälkeen hänestä tuli Vietnamin ensimmäinen presidentti ja hyvin pidetty sellainen. Kaikki kunnioittavat täällä häntä edelleen vaikka hän on ollut kuolleena jo lähes 45 vuotta.
Sotamuseossa oli materiaalia Vietnamin sodista. Alueella oli panssarivaunuja, lentokoneita, tykkejä, aseita, vaatteita ym. Myös Yhdysvaltojen alas ammuttuja koneiden hylkyjä oli nähtävillä.

Illalla oli vuorossa Water puppet show. Tämä on vanha vietnamilainen nukketeatteri, noin 1000 vuotta vanha perinne. Nuket liikkuvat veden pinnalla ja orkesteri soittaa perinne musiikkia. Jonkinlainen tarina oli, mutta emme ymmärtäneet vietnamiksi käytyjä vuorosanoja. Välillä oli lohikäärmeitä, joiden suussa oli ilotulitteita, sammakoiden ja kalan pyydystystä. Hienon näköinen oli esitys ja varsinkin toteutus.

Sitten olikin aika lähteä Cat Ban saarelle viettämään uuttavuotta. Saari sijaitsi kolmen tunnin ajomatkan ja tunnin lauttamatkan päässä Hanoista. Majoitus oli kahdenkymmen kilometrin päässä keskustasta, keskellä vuorten ympäröimää aluetta. Täällä oli illalla todella viileätä, pipot päässä ja kaikki muutkun mahdolliset vaatteet päällä ruokailtiin hotellin ulkoravintolassa.
Uudenvuodenaattona kävimme tekemässä 15 kilometrin vaelluksen Cat Ban luonnonpuistossa. Maasto oli välillä todella huimaa ja jyrkkää. Oli kuusi jyrkkää rinnettä ylitettävänä, osassa joutui käyttämään käsiä apuna että pääsi ylöspäin ja alaspäin menessä joutui olemaan erittäin tarkkana, että ei astunut väärään kohtaan polulla muuten olisi voinut tipahtaa rinnettä alas. Yhtään ei helpottanut, että oppaamme käveli reitin todella reipasta tahtia ja joutui välillä odottelemaankin meitä kun meidän piti huilata välillä. Hän ei myöskään puhunut englantia muutamaa sanaa enempää niin jäi hieman epäselväksi mitä kukkuloita ylitettiin ja missä maisemissa liikuttiin. Mutta mahtavat oli maisemat jälleen kerran. Retken hintaan kuului myös lounas paikallisessa kylässä ja se maistui todella hyvältä neljän tunnin patikoinnin jälkeen. Kylästä lähdimme polkupyörillä alas satamaan, josta meillä oli laivakyyti eteenpäin. Polkupyörillä matka vuorenrinnettä alas kesti vajaat puoli tuntia ja maisemat tällä matkalla olivat aivan huikeat. Kuvia ei vain ehtinyt ottaa kun oppaamme meni tämänkin pätkän aikamoista vauhtia. Alhaalla jouduimme kuitenkin odottelemaan erästä amerikkalaista ryhmää kaksi tuntia, ketkä olivat tulossa samaan laivaan kuin me. He lähtivät kävelemällä kylästä samaan aikaan kuin me pyörillä. Ehdimmepähän ottaa päiväunet laivan kannella. Laiva toi meidät läpi Lan Ha Bayn saarien ja kalastuskylien pääsaaren satamaan. Sieltä meillä oli vielä bussikuljetus Canon Fort näköalatasanteelle, joka sijaitsee vuoren rinteellä 177 metrissä. Aiemmin paikka on ollut sodassa puolustusasema. Nähtävillä oli myös sodanaikaisia tykkejä ja vuoren sisään rakennettu tunneli, jossa oli makuutiloja ja keittiö sotilaille.

Illalla oli majoituksessa uudenvuoden juhlat. Grillibileet, musiikkia ja karaokea. Ruoat oli todella maukkaita ja juomat myös. Saimme maistaa paikallista pontikkaa, hunajalla maustettua riisiviinaa. Ilta meni rattoisasti seurustellessa muiden matkailijoiden kanssa. Uudenvuoden päivästä ei ole juuri kommentoitavaa. Käytiin alhaalla Cat Ba townissa pitsalla ja ihmettelemässä. Paikallisella marketilla eräs mies ei ehkä pitänyt kaljuista miehistä tai länsimaalaisista, koska hän huusi ja käyttäytyi kovin vihamielisesti Kimmolle ja Tommille kun he kulkivat hänen kojun ohi. Onneksi tästä selvittiin säikähdyksellä.

Viimeisenä päivänä Cat balla oli vuorossa veneilyä Lan Ha Baylla. Meillä oli oma vene, joka ajelutti meidät perille. Siellä käytiin kahden tunnin opastetulla kajakkiretkellä. Meloimme saarien ympäröimällä alueella, jossa näimme osteritarhoja meressä, merelle rakennettuja kalastajakyliä ja poukama, johon mentiin pienestä kalliossa olevasta aukosta ja sitä ympäröi hienot kalliot. Kajakkiretken jälkeen veneessä oli tarjolla herkullinen lounas, joka piti sisällään mustekalaa, simpukoita, rapuja, kalaa, kevätkääryleitä, salaattia ja riisiä. Todella maistuvaa ja tuoretta. Nellille ja Elinalle oli tarjolla kalan sijasta hyvin maustettua tofua ja munakasta. Lounaan jälkeen oli mahdollisuus uida Etelä-Kiinan meressä. Vesi oli todella kylmää ja Kimmo kävi nopeasti pulahtamassa.
Paluumatkalla majoitukseen pääsimme vielä katsomaan Hospital Caven. Tämä oli rakennettu turvapaikaksi sodan ajalle. Luolassa sodan aikana toimi sairaala, päälliköiden sotasuunnittelukeskus, uima-allas, elokuvateatteri ja kaikkea muuta ihmeellistä. Kaikki nämä oli kolmessa kerroksessa.

Seuraavaksi siirrymme loppu reissun ajaksi Ho Chi Min Cityyn ja sen lähi ympäristöön. Loman loppu häämöttää jo.

Hanoi Old quarter.

Han Kiem järvi.

Housujen sovitusta.

Ho Chi Min mauseolum.

Presidentin talo.

Ho Chi Min ja pojat.

Sotamuseosta.

Water puppet teatteri.

Water puppet.

Satama, Cat balle menossa.

Vaellus reittiä.

Vaellus ryhmä.

Uudenvuoden juhla.

Lämmittelyä.

Cannon fortilta.

Cat ban markkinoilla.

Lah Na Bay.

Kajakki retkellä.

Lounas veneellä.

Hospital cave.

Hospital caven kylpyamme.

Cat ban majoitus.

Joulu Kuala Lumpurissa.

Nyt on tullut aika tältä reissulta jättää rantaelämä taakse ja matkustaa vuorostaan suurkaupunkeihin ihmismassojen keskelle. Joulua vietimme Kuala Lumpurissa. Pääsimme tutustumaan millaista joulua Malesiassa ja suurkaupungissa vietetään. Olimme varanneet oman huoneiston, jossa oli keittiö. Tarkoitus oli yrittää tehdä edes jonkin moinen jouluateria.

Suurkaupungiksi Kuala Lumpur oli hyvin rauhallinen ja siisti. Metrolla pääsi hyvin kaikkiin nähtävyyksiin tai niiden lähelle. Vietimme joulun aika rauhallisesti. Kävimme katsastamassa Chinatownin, Little Indian, paikallisen elokuvateatterin (Secret life of Walter Mitty oli hauska leffa) ja tottakai Petronasin kaksoistornit. Muuten olimme rauhallisesti hotellilla.

Jouluaattona saimme hieman joulutunnelmaa Yle Areenan kautta kun katsoimme joulukalenterin viimeisen osan ja joulupukin kuumaalinjaa. Malesiassa jouluaattona on isot juhlat, ostoskeskuksissa on ohjelmaa, koristelut on massiivisia ja puolenyön aikaan ammuttaan raketteja. Mekin kävimme katsastamassa muutaman ostoskeskuksen. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, koska joulupäivä on vapaapäivä. Ilotulituksia katsottiin hotellin ikkunasta.
Jouluateria koostui meillä tortilloista, hapankorpuista, sardiineista tomaattikastikkeessa, pandan lakuista, hedelmäkakusta ja kalliista punaviinistä (muslimi maa, joten hinnat on korkeat). Hyvältä maistui, mutta kyllä suomalainen jouluruoka on parempaa ja hieman tuli ikävä sitä.

Rauhallinen ja levätty joulu takana joten jaksamme ottaa kaiken ilon irti kahden viikon seikkailusta Vietnamissa.

Näkymät hotellin ikkunasta.

Hindutemppeli.

Tekstiilimuseo.

Me Kuala Lumpurissa.

Formula-auto ostoskeskuksessa.

Joulukoristeita ostoskeskuksessa.

Petronas Twin Towers.

Hindupatsaita temppelissä.

Saari elämää Mabulilla.

Sandakanin viidakkoseikkailun jälkeen oli aika ottaa hieman rennommin. Ostimme bussiliput ja suuntasimme kohti Sempornaa. Matka Sandakanista Sempornaan kesti viisi ja puolituntia. Matka taittui muuten mukavasti, mutta ilmastointi tuntuu olevan täällä hieman ylitehokas busseissa. Onneksi olimme ostaneet pienet pyyhkeet, jotka pystyi laittamaan penkin yläpuolella olevaan ilmastointireikään.
Perillä Sempornassa oli edessä majoituksen etsiminen Mabul saarelta. Olimme laittaneet sähköpostia muutamaan paikkaan, mutta vastausta ei kuulunut. Joten katsoimme kaksi vaihtoehtoa valmiiksi ja lähdimme heidän toimistoon kysymään onko tilaa. Heti ensimmäisestä tärppäsi ja saimme seuraavalle päivälle kuljetuksen saarelle. Majoitus oli edullinen 70 ringiä (15,50 euroa/henkilö) yö ja siihen kuului aamupala, lounas,välipala ja illallinen.
Seuraavana aamuna kello 06.30 lähti vene Mabulille. Matka kesti puolituntia. Matkalla saarelle näimme myös miten paikalliset ovat saaneet roskattua merta. Vastaan ajelehti iso muovipullo/roskalautta ja sitä oli paljon. Turisteille kyllä sanotaan ja peritään rahaa roskaamisesta, mutta paikallisille ei näköjään päde samat säännöt.

Perillä Mabulilla meitä odotti iloinen henkilökunta, joka otti meidät vastaan ja kertoi talon tavat. Pääsimme heti nauttimaan aamupalaa ja katsomaan hienoa merimaisemaa. Mabul saari on pieni, sen kävelee ympäri 30 minuutissa. Saarella toimii kymmenkunta majoituspaikkaa, jotka on rakennettu veden päälle. Koulu, muutama kauppa, apteekki, moskeija ja poliisi. Saarella on myös kaksi filippiiniläisten kylää, joissa oli todella paljon lapsia ja merimustalaisia saaren edustalla omissa pikku veneissään. Saaren pääasiallinen toiminta on sukeltaminen ja snorklaaminen, koska vesi on kirkasta ja koralleja on paljon.

Viikon päiväohjelma oli aika yksinkertainen: aamupala, makoilua/snorklausta, lounas, auringossa makoilua, välipala, makoilua/snorklausta, auringonlaskun katsomista, illallinen, kortin peluuta ja nukkumaan. Tällä kaavalla suurinpiirtein meni viikko ja kaiken tämän pystyi tekemään meidän majoituspaikalla jos ei halunnut lähteä muualle. Keskiviikkona oli live-musiikkia saaren toisella puolella, johon mekin lähdettiin isolla porukalla.
Viikko alkoi hyvin, kun menimme tutustumaan saaren toisella puolella olevaan rantaan ja Kimmo meni kokeilemaan snorklausta. Vain muutaman minuutin snorklauksen jälkeen oli ensimmäinen kilpikonna nähty. Kävimme myös veneellä hieman eripaikoissa snorklaamassa ja näkymät oli mahtavat. Viikon puolivälissä kalapelosta kärsivä Nellikin uskaltautui kokeilemaan snorklaamista. Nelli innostui snorklaamisesta niin, että vuokrasimme omat välineet hänelle.
Loppuviikosta oli Kimmolla mahdollisuus päästä tutustumaan sukeltamiseen. Hieman pohdittuaan asiaa Kimmo suostui lähteä kokeilemaan kouluttajan kanssa miltä sukeltaminen tuntuu. Puolentunnin nopean teoriaosuuden jälkeen lähdimme sukeltamaan. Ensin piti kuitenkin suorittaa muutama testi vedessä ennenkuin sai luvan lähteä syvemmälle. Noin 20 minuutin sukelluksen jälkeen ja seitsemän metrin syvyydessä kahden kilpikonnan tavattua aivan lähietäisyydeltä, oli pakko päästä käymään pinnassa. Tuli hieman pelokas tunne, mutta hetken pinnalla oltua palasimme takaisin hetkeksi ja näimme vielä kolme kilpikonnaa lisää. Pelottavaa, mutta niin hienoa.

Taas viikko meni tosi nopeasti ja paikan vaihto edessä. Lähdemme joulun viettoon Kuala Lumpuriin ja katsomaan millaisen jouluaterian saamme tekaistua.

RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE! TOIVOO NELLI JA KIMMO.

Majoituspaikkoja.

Henkilökuntaa meidän majoituksesta.

Merimustalaisia.

Meidän majoituksen tukipilarit.

Auringonlaskua.

Meritähtiä.

Näkymät merelle.

Nelli snorklaa.

Auringossa makoilua.

Hyvää Joulua!