Taas tultiin paikkaan jossa olisi niin paljon nähtävää ja koettavaa ettei tiennyt mistä aloittaa ja minne mennä. Se hyvä puoli oli että metrolla pääsee lähes kaikkialle eikä se ole kallista. 1050 wonia (0.72 €) on perusmaksu, joka veloitetaan aina ja siihen päälle tulee vyöhykemaksu riippuen siitä kuinka kauas matkustat. Metrossa ei käytetä lainkaan paperisia lippuja vaan muovisia kortteja. Voi ostaa joko yhden matkan kortin, josta saa aina lunastaa 500 wonin pantin takaisin matkan jälkeen, tai ladattavan kortin johon voi ladata rahaa. Sama pätee kaiketi myös busseissa, niitä ei kyllä käytetty kertaakaan.
Olympialaiset järjestettiin Soulissa vuonna 1988, mutta kaikki niihin liittyvät mm. hallit, areenat ja puisto on pidetty siisteinä ja kunnossa. Olympiapuistoon vievän tien (Olympic Road) keskelle on pystytetty patsaita, jotka esittää eri urheilulajeja. Kaikkia ei nähty vaikka pari kilometriä käveltiin ja kuvattiin niitä.
Puiston läpi on tehty kävelyreitti, joka kulkee eri nähtävyyksien kautta. Jokaiselta pisteeltä sai leiman niin koko reittihän piti kävellä läpi. Eräs kohde oli tähänkin vuoden aikaan upeasti kukkiva ruusutarha. Muita kohtekta oli mm. yksinäinen puu (Alone Tree), joka kirjaimellisesti kasvoi yksin keskellä nurmikkoa, keskellä puistoa oleva lampi jossa oli hienoja suihkulähteitä.. Alueella olevat puut olivat mahtavan näköisiä syksyn väreissään. Puiden lehdet olivat kaikki jättiläsmäisiä, vaahteran lehdet oli kolme kertaa isompia kuin kotona kasvavien.
Käytiin myös tiedustelemassa Jamsil baseballareenalta olisiko lippuja baseballpeliin, mutta ainut kotipeli oli loppuunmyyty mikä pelattaisiin sillä viikolla kun ollaan Soulissa. Onneksi pelit näytetään myös telkkarista.
Käytiin tutustumassa Buckhon Hanok Village kylään. Hanok on nimitys perinteiselle korealaiselle talolle. Kylä on sijoitettu keskelle kaupunkia ja siellä asuu nykyäänkin ihmisiä. Alueella on monia monia kapeita kujia talojen ja kauppojen väleissä. Siellä on myös paljon pieniä kahviloita, taidenäyttelyitä, käsityöläiskojuja. Pysähdyttiin eräässä kahvilassa, joka oli kukkulan päällä ja talon kolmannessa kerroksessa. Sieltä oli hieno näkymä alas kylään tiilikattojen yli. Aika sokkeloinen paikka jonne saattaa eksyä helposti.
Keskustassa kulkee pieni joki, Cheonggyechon Stream, jonka vierustaa voi kulkea ja nähdä 22 erilaista siltaa jotka ylittävät joen. Jotkut silloista on todella vanhoja, vanhin on rakennettu 1400-luvulla. Ne on korjattu viimeeksi vuonna 2003, niin hyvin uskallettiin kulkea niiden yli. Siltojen alla ja ympäristössä oli erilaisia taidenäytöksiä. Oli valokuvanäyttely, laservalonäytös, heijastettuja kuvia seinään, suuri keraamisista laatoista tehty seinämä (Wall of Hope).
Namdaemun Market on yksi vanhimmista ja isoimmista katumarkkinoista Soulissa. Sitä kiertäessä saisi varmasti kulumaan tunteja ja tuhlattua rahat mukamas halpoihin markkinakojuihin. Ja jos sieltä ei etsimäänsä löydä niin on todella ihme. Ruoka oli kyllä halpaa ja erinomaista!
Gwanghwamun portti on yksi paikka jossa voi nähdä kuninkaallisen portinvartijoiden vahdinvaihdon. Me ei ehditty virallista osaa tästä näkemään, mutta vartijat tuli meitä vastaan matkallaan sinne. Epäilen, että kaikilla heillä ei voi kasvaa samanlaista partaa omasta takaa.
Ehdittiin myös pikaisesti käväistä tunnetulla Gangnamin alueella. Siellä sai seurata rikkaampien kaupunkilaisten elämää. Huomasi, että alueeseen on panostettu ja laitettu paljon rahaa muutamana viimeisenä vuosikymmenenä. Tiedettiin, että alue on kalliimpi mutta hieman yllätti kun törmättiin olut tuoppiin joka maksoi 14 000 wonia (9.5€). Eli saman verran kuin meidän molempien ruoat yhteensä samalla alueella. Jäi tällä kertaa oluet nauttimatta.
Siinä vierähti taas yksi viikko ihmetellessä. Tuli syötyä hyvää ja ei niin hyvää kimchiä. Ei kyllä hetkeen tee mieli mitään hapatettua. Välillä oli viileää, lämpötila vaihteli +7 ja +15 asteen välillä ja täälläkin tuulee todella kylmästi. Juuri kun opittiin syömään korealaisilla puikoilla niin vaihdetaan maata. Korealaiset käyttää metallisia ruokailuastioita (kaikki lautaset, mukit, puikot), koska niihin ei tartu myrkky ja ne on helppo pitää puhtaana eikä ne hajoa helposti. Aikoinaan kuninkaalliset pelkäsivät myrkytyksiä ja sieltä jäänyt tapa on edelleen käytössä niin katukeittiössä kuin ravintolassakin. Korean kieli on todella hankala, ainut mikä kahdessa viikossa jäi mieleen on gamsa-hamnida eli kiitos.
Näin matka jatkuu taas. Seuraavaksi suuntaamme Taiwaniin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti