Tokion hektisen ja vilkkaan elämän jätimme taakse tiistaiaamuna. Suuntasimme kohti Kiotoa Shinkansen luotijunalla, siinä maisema vaihtui ja matka taittui mukavasti.
Kiotoon tutustuminen alkoi paikallisesta food market kadulta. Ruoka tarvikkeita löytyi joka makuun ja tarpeeseen. Ihmettelimme mitä elintarvikkeita oli säilötty hiekan ja saven näköiseen massaan. Parin päivän päästä selvisi, että massa oli saken teosta jäävä mäski. Kurkkuja, kurpitsaa ym. säilötään tällä menetelmällä. Maistui aika erikoiselle.
Tutustuminen jatkui joenrantaan pikkukujille. Talojen terassit oli rakennettu joen päälle, jotta kesän ollessa kuumimmillaan ei olisi niin kuuma kun joessa virtaava vesi viilentää ilmaa. Nykyään kadulla toimii ravintoloita ja heidän terasseja.
Gion alueella yritimme metsästää geishoja. Näimme vain yhden. Harmi kun heitä ei saa kuvata, oli aika upean näköinen ilmestys! Alueelta löytyi yksi Kioton kauneimmista kaduista. Vanhoja taloja, jotka on valaistu hienoilla lyhdyillä. Näkymää hieman pilasi aikamoinen taksiralli.
Ajateltiin käydä katsomassa myös Kioton tekstiilialuetta, josko sieltä löytyisi jotain ostettavaa, mutta kyseinen alue olikin talo jossa valmistetaan silkkiä. Ostettavissa olisi ollut kyllä vaikka minkälaisia tuotteita, mutta ei tällä kertaa meidän budjettiin sopivia. Osuttiin kyllä sopivaan aikaan paikalle, koska siellä alkoi juuri sopivasti kimono muotinäytös.
Mangamuseoon ei päästy, koska se oli suljettu keskiviikkoisin jotenpa suunnattiin Kiyomizu temppelille. Se sijaitsee 400 metrin korkeudella merenpinnasta eli eikun tossua toisen eteen ja kiipeämään! Kyllä kannatti kiivetä, oli hienon näköinen temppeli ja hulppeat maisemat. Sisäpuolella oli vaikuttavan kokoinen, ja näköinen, alttari jossa voi lahjoittaa rahaa sekä rukoilla tsunamin ja maanjäristysten uhrien puolesta.
Pimeän tultua lähdettiin katsastamaan vielä Fushimi Inari-Taisha temppeli. Alueella on valtavasti erikokoisia kettupatsaita, joilla on jokaisella joku erilainen kapistus suussa.Tarkoituksena oli kävellä pääportille, joka on sekin vuorenrinteessä 233 metrin korkeudella.Sinne johtaa valtavista porteista muodostuva porttikuja ja pimeällä se oli hämyisästi valaistu muutamalla katulampulla siellä täällä. Ja alue on myös katukissojen suosikkipaikka joten niitäkin vilisteli varjoissa koko ajan. Aika jännittävä paikka kun ei koskaan tiedä minkä portin tai nurkan takana seuraava kettu tai kissa lymyilee.Iltalenkille olisi tullut kokonaisuudessaan pituutta nelisen kilometriä, mutta päätettiin kääntyä takaisin kun kohdattiin aivan liian jyrkkään nousevat portaat. Ja suosittelemme menemään paikalle päivällä jos omistaa yhtään vilkkaan mielikuvituksen..
Torstaina oli retkipäivä Naran kaupunkiin. Nähtävyyslistalla oli muutama temppeli, jotka sijaitsevat puistossa jossa vaeltelee vapaana 1200 peuraa. Vaikka siellä oli varoitustauluja, että ne ovat villieläimiä ja saattavat puskea tai purra mutta ei kukaan ainakaan meidän kimppuun käynyt.
Kasuga Taisha pyhätöstä löytyi koju, mistä sai ostaa englanninkielisen ennustuksen. Piti ravistaa metallipurnukkaa, mistä tippui tikku jonka perusteella tiedetään mikä ennustuslappu on oma. Ei olisi kannattanut, tuli vain paha mieli.
Toda-ji temppelissä taas olisi ollut nähtävillä Japanin suurin puusta veistetty Buddhapatsas. Se jäi näkemättä valtavan ihmisryntäyksen takia. Ei ollut huijausta kun meille sanottiin, että paikka saattaa ajoittain olla ruuhkainen koululais- ja turistiryhmistä. Nähtiin kuitenkin Nandai-mon portti, mitä vartioi kaksi valtavaa kivistä samuraipatsasta. Huikean kokoisia kun jalkateräkin on suunnilleen puoli metriä pitkä.
Sittenpä lähdettiin lähiöön. Ja siellä päästiin ensimmäisen kerran tutustumaan katuihin joiden nimet on kylteissä japaniksi tai sitten ei ole mainintaa laisinkaan.,Onneksi taas eräs ystävällinen paikallinen auttoi turistit oikeaan suuntaan. Ei kyllä ikinä oltaisi itse löydetty kyseistä katua (kujaa). Käytiin tutustumassa perinteiseen japanilaiseen taloon. Aika veikeä pohjaratkaisu. Ensin on kaksikerroksinen päärakennus, jonka jälkeen on sisäpuutarha ja sitten erillinen varastohuone. Yläkertaan johtavat puuportaat oli aika nerokkaat: portaiden askelmiin on rakennettu laatikot, että säästyy tilaa.
Saketehtaalle löydettiin ihan itse perille. Käytiin tastingissä, jossa maisteltiin kuutta erilaista sakea. Ihan samankaltaiselle maistuivat kuin koto Suomessakin. Kuohuvasake oli kyllä erikoinen kokemus. Ei tullut tämänkään perusteella sakesta Nellin lempijuomaa. Saatiin maistaa myös saken mäskijäämässä säilöttyä kurkkua sekä kurpitsaa. Erikoisen makuisia oli nämäkin varsinkin savustettu kurpitsa.
Perjantaina muutimme suunnitelmaa ja matkustettiin paikallisjunalla Kobeen Osakan sijasta. Kobessa lähdimme katsomaan kaupunkia Rokko vuorelta. Tarkoitus oli mennä ylös vaijerivaunulla, mutta rinteellä oli ollut maanvyörymä joten rata oli korjauksessa. Ylös vuorelle menimme sitten taksilla joka korvasi vaijerivaunun. Ylhäältä oli vaikuttavat näkymät alas kaupunkiin. Varsinkin kun aurinko rupesi laskemaan ja se laski todella nopeasti. Korkeutta Rokko vuorella on 931 metriä ja me käytiin 865 metrissä joten ilman lämpötila putosi noin 15 asteella. Hieman meinasi tulla vilu sortseissa. Ei ensin uskottu, että siellä voi lasketella talvella mutta kyllä voi! Rokkon jälkeen kävimme katsastamassa vielä sataman, joka oli myös hienon näköinen iltavalaistuksessaan. Oli maailmanpyörää, ostoskeskusta, ravintoloita ja rantabulevardia.
Nyt on kirkastettu ajatus ja mieli puhdas joten matka jatkuu kehon puhdistukseen Japanin Kyushu saarelle etelään, jossa pääsemme viettämään aikaa rannalla ja erilaisten kylpylöiden merkeissä.
Matanee!
Moi! Talon portaat oiva ratkaisu. Koben maisemat upea näky. Patikkaretkeily kannattavaa kun voi katella ja kuvata joita täällä ihastellen kattelen. Muistakaa huilata ja nauttia kylpylöissä ollessanne. t. ääppä
VastaaPoista