Tultiin katsastamaan japanilainen rantaelämä Kagoshiman kaupunkiin. Kagoshima on aivan etelässä Kyoshun saarella ja matka tänne Kobesta shinkansen junalla kesti vain vajaa 5 tuntia vaikka kilometrejä on välissä 874. Luotijunalla matkustaminen on muuten mukavaa paitsi että maisemia ei juuri näe, koska se menee suurimman osan ajasta tunnelissa tai edessä on betoniseinämä. Ja korvat on jatkuvasti lukossa kun vauhti on niin luja tunneliin mentäessä.
Kagoshimassa on myös Japanin aktiivisin tulivuori Sakurajima. Sillä on vuosittain tuhansia pieniä räjähdyksiä, jotka viskaavat tuhkaa kilometrejä vuoren huipun yläpuolelle. Se kyllä huomattiin heti kun astuimme asemalta ulos vaikkei sitä missään näkynytkään. Ilmassa leijui tuhkaa, joka tunkeutui ikävästi silmiin ja kurkkuun, mutta se ilmeisesti on siellä arkipäivää.
Ilma ei kuitenkaan ollut kaikkein suotuisin uimista saati auringonottoa varten. Sadekuuro yllätti meidät juuri kun päästiin rannalle ja ilmeisesti näytettiin jotenkin avuttomilta seisoessamme yhden talon katoksessa, koska eräs pariskunta toi meille sateenvarjon. Rannalta olisi myös nähnyt tulivuoren aivan lähietäisyydeltä, mutta nyt siitä ei näkynyt sumun seasta yhtikäs mitään.
Unohdimme ajatuksen uimisesta ja suuntasimme turistibussilla takaisin keskustaan. Sielläpä ei juuri suuria huvituksia tai nähtävyyksiä ollut kun ollaan poissa turistialueelta ns. maaseudulla. Löytyi kuitenkin kauppakeskuksen pihalla oleva pikku onsen. Ainakin opastaulu väitti, että siinä on oikea kuumalähde eikä sitä allasta ole vain rakennettu ja lämmitetty siihen. Siellä sai vain lilluttaa jalkoja, mutta se oli meidän ensimmäinen kokemus onsenista! Ja sattumalta käveltiin ohi kun delfiinipuiston delfiineillä oli ulkoiluaika kadun varteen rakennetussa ulkoaltaassa. Aika vikkeliä otuksia.
Kun kerran Kobessa jäi paikallinen härkä maistamatta niin täällä täytyi siis maistaa mustaa possua. Ne on tämän alueen paikallisherkku. Herkusta ei tietoa, mutta Nellinkin mielestä maistui paremmalle kuin kotona grillattu possu. Ainakin kun laittaa tarpeeksi soijaa siihen päälle.
Saatiinpa myös kokea se Sakurijaman ikävämpi puoli, kunnollinen tuhkapölläytys. Tuhkaa kirjaimellisesti satoi taivaalta. Ilma oli aivan sakeaa ja kadut mustana tuhkasta kuten myös me. Vaikka aikaisemmin tuntui ikävältä kun sitä oli joka paikassa niin nyt se jo hieman ärsytti joten oli pakko paeta sisätiloihin. Paikallisten ei tarvitse miettiä lumen puhdistusta autoista vaan tuhkan.
Nopeasti meni nämäkin kaksi päivää ja uutta ja ihmeellistä taas nähty. Lähdetäänpä takaisin kulttuurin pariin ja tutustumaan historiaan Nagasakiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti