Perjantaiaamuna meitä tultiin hakemaan seitsemältä aamulla retkelle DMZ (Demilitarized Zone) alueelle. Alue sijaitsee n. 50 kilometrin päässä Soulista pohjoiseen. Alue on 250 km pitkä ja 4 km leveä vyöhyke, joka jakaa Korean niemimaan. Vyöhyke on tyhjennetty sotilaista, aseista ja muusta sotilaallisesta tavarasta, paitsi miinoista. Aluetta pidetään maailman suurimpana miinakenttänä. Molemmat maat tarkkailevat toisiaan vyöhykkeen reunoilta.
Päästiin käymään kolmannessa tunnelissa (3rd Tunnel), jonka etelä-korealaiset löysivät vuonna 1978. Ei saatu kuvia täältä kun ei tajuttu ottaa kännykkää mukaan millä olisi voinut huomaamatta ottaa kuvia, koska kuvaaminen on kielletty tunnelin alueella.Tunnelin alkuun oli noin 500 metrin matka alamäkeä kävellen ja itse tunnelissa saatiin kävellä 200 metrin matka. Aika ahdasta oli. Vaikka ei kumpikaan olla kovin pitkiä niin hyvä että saatiin suojakypärät matkalle, muuten olisi aika monta kuhmua päässä. Vaikka matka ei ollut pitkä takaisin ylös niin siltä se kuitenkin tuntui. Onneksi sieltä päästiin taas bussilla seuraavaan kohteeseen, Dora Observatorioon.
Ajettiin bussilla vuorenrinnettä ylös ja sinne on rakennettu näköalatasanne, mistä näkeen Pohjois-Koreaan. Onneksi oli kirkas sää niin nähtiin selkeästi kiikareilla 18 kilometrin päässä olevaan kylään. Selkeästi näkyi myös yksi Kim-il Sungin patsaista. Niitä on Pohjois-Korean puolella yhteensä 2700 kappaletta. Täälläkin kuvaamista on rajoitettu. Kamera ei saa ylittää keltaista viivaa, joka on n. 3 metrin päässä reunakaiteesta. Ihminen kenestä otetaan kuva saa kyllä olla viivan ja kaiteen välissä.
Sen jälkeen käytiin viimeisellä juna-asemalla Etelä-Korean puolella, Dorosan Station nimeltään. Asemaa on käytetty kerran vuonna 2002, jonka jälkeen pohjois-korealaiset kielsivät junaradan käyttämisen maiden välillä. Hieno, täysin moderni liukuportaineen ja hisseineen, asema seisoo siellä keskellä ei mitään käyttämättömänä ja odottaa päivää että raja aukeaisi uudelleen joskus. Ainut mihin sitä nykyään käytetään on nämä turistiretket. Saatiin ostaa junalippu, jolla pääsi käymään laiturialueella. Junalipulla on ikuinen käyttöoikeus, näin meille luvattiin. Jos joku päivä raja taas aukeaa niin meillä on ilmaiset liput tälle matkalle. Tosin oppaan mukaan sitä tuskin tulee tapahtumaan meidänkään elinaikana.
Sitten olikan matkan turisteilun vuoro. Meidät vietiin matkamuistomyymälään ja kauppaan, josta voi ostaa sitä ainutta ja alkuperäistä Ginseng-kasvia. Vaikka myyntipuheiden mukaan se onkin ihme kasvi ja pelastus kaikkiin vaivoihin niin jäi ostamatta.
Matkalla takaisin Souliin, kuten myös menomatkalla, oppaalla oli hyvää aikaa kertoa kaikkea muutakin Koreoista ja ihmisten elämästä niissä nyt ja ennen. Tietoa ja puhujan lahjoja hänellä riitti. Tuli kerralla valtava tietopaketti aiheesta ja vähän sen vierestäkin. Olipas mukava turistiretki!
Gamsa-hamnida!
moi! Oomme näidenkin paikkojen nähtävyyksiä rikkaampia. liputhan ovat hienoja matkamuistoja. kävin katsomassa Katin tyttö vauvaa ( Aadaa) Suloinen pieni nyytti tänään tuli eka hymykin. Oona on reipas apulainen ei mustasukkainen tulokkaalle. Täällä on muutama pakkas aste,kaunis syyspäivä. jään oottelemaan Taiwanin kuulumisia.Terv. ääppä
VastaaPoista